Rauhallista Joulua!

'Mummu vois nyt antaa jotain herkkuja?'

'Entä nyt, niitä herkkuja?'

'Ei vissiin tipu, vähän turvottaa kyllä se sillikaviaari mitä äsken söin..'

'Makkarakin kelpais, jos on HK:n sinistä'

'Jaahas, mitä sitä sitten..'

'Jos hymyilen, tuleeko sitten?'

'Hymy! :)'


Kävimme sunnuntaina mummulassa virittäytymässä joulutunnelmaan. Ihmiset vastasivat kuusen koristelusta (kriisi: -59 ostetut jouluvalot eivät enää toimineet..) ja Mauno mummulta kerjäämisestä. Tämä oli Maunon toinen visiitti mummulaan, mutta hyvin oli jäänyt muistiin viime kerralla kerjätyt lihapullat. Heti sisälle päästyään se nimittäin ryntäsi keittiöön ja aloitti korvia'hivelevän' ulvontaserenaadin... :/

Hyvää Joulua kaikille ystäville! :)

Hakutreenit Valkiasjärven maastoissa

Treenasimme uudessa paikassa, ja paikkaan orientoituminen teki allekirjoittaneelle hieman kepposia. Suunnat ja etenkin ne tuulensuunnat pyörähtivät ihan päälaelleen, ja pikkutreenin sijasta Mauno saikin suuretsinnän haravoidessaan aluetta tuulen yläpuolelta.. :S Kaiken kukkaraksi olin halunnut treeniin vähän haastetta, enkä tiennyt missä maalit ovat. Noh, onneksi muu treeniporukka odotteli kärsivällisenä megatreenimme päättymistä. Alueena oli suurehko hiekkamonttu ja maalit olivat alueen sisällä tai reunoilla. Yhdelle maalille olin sanonut, että Maunolta voi hetken odottaa haukkua. Haukkua onneksi tulikin, vaikka maali oli ensimmäinen jonka löysimme. Toinenkin maali 'haukutti' Maunoa, kun oli kuulemma näyttänyt alkavan haukkumaan muutenkin. Kolmatta maalia etsittiinkin sitten oikein hartaasti ja ajan kanssa. Maali oli loivahkossa rinteessä pienehköjen kivien suojassa. Tuuli vaan tuntui tekevän oudon pyörähdyksen maalin kohdalla, ja Maunolla meinasi ihmetys iskeä, kun haju tuli selvänä ja sitten loppui kuin seinään. Lopulta Maunon kurvatessa ihan maalin vierestä sitä huomaamatta, lähdin kiertämään maalia ja kutsuin Maunoa mukaan. Yhden kierroksen tehtyämme se hoksasikin maalin ja meni saparo vispaten syömään herkut pois. :D

Lopputreeneissä moni innostuikin kokeilemaan samaa maalin paikkaa. :)

Valkkaritreenit + monttulenkki

Kävimme taas pitkästä aikaa valkkareiden toko-treeneissä. Eilisestä Tiehpi-pentukurssista hieman väsynyt Mauno harjoitteli vähän seuraamista ja paljon makupalan nappaamista ilmasta. :D Hyödynsimme muiden koirien läsnäoloa myös ohitusharjoituksiin ja yleiseen hyvään käyttäytymiseen. :) Tunnin päätteeksi kävimme pienellä porukalla metsälenkin ja lopuksi Mauno ja Niila painivat vielä keskenään hiekkamontulla. Alla Maunon ja Niilan poseeraus- ja paininäytteitä:

'Valjakko'touhuja ja muuta kivaa Rukan maisemissa!

Vietimme pitkän viikonlopun Rukalla vanhempieni mökillä. Kävimme testaamassa Maunon vetohaluja läheisellä hiihtoladulla, ja niitähän löytyi! Meillä ei viedä ole 'huskyvaljaita', mutta jälkivaljaat ovat aika hyvin topatut, joten pikku matkan uskalsi ne päällä vedättää. Nyt vaan vetovaljaiden ostoon.. :)



'Emäntää pitää vetää ku se on muuten liian hidas!'


'En pysähdy, en!!'


Välillä vipellettiin ihan vapaana :)

Haku x 2, agi x 2

Edellisestä postauksesta on vierahtänyt tovi aikaa. Syyksi ilmoitan diplarin viännön ja jokasyksyisen, tänä vuonna melko myöhään iskeneen, neulomisvimman. :)

Viime viikolla treenasimme hakua Haukiputaalla Kiviharjussa. Ystäväni Sasu oli Niila-pentunsa (3 kk) kanssa mukana tutustumassa harrastukseen. Keksinkin käyttää Sasua + Niilaa maalina, jotta tulisi Maunolle kokemus koirallisesta maaalista. Niila kun kuitenkin on yksi sen parhaista (ellei jopa paras?) kaverista, joten kokemus olisi varmasti positiivinen. Maaleja meni piiloon kaksi kpl. Maasto oli soisevaa aukiota, jossa oja ja isompi vesilämpäre. Etsintäalue oli noin 250 m x 50 m. Sasu vei meidät autolla etsinnän lähtöpisteeseen, josta lähdimme sivutuulessa (kuitenkin maaleihin nähden tuulen alapuolella) kulkemaan aluetta läpi. Ensimmäinen maali oli koiraton, keskityttiin taas Maunon rauhoittamiseen maalilla. Sasu ja Niila löytyivät toisesta maalista. Mauno ei arkaillut maalille menoa, mutta hieman ihmetteli mitä Niila-ipana teki HÄNEN treeneissä. :D Epäilin, maistuvatko edes herkut Niilan nähtyä, mutta kyllä oli kuppi tyhjentynyt. 'Maunooo maailman ahnein koiraaa..' ;D Hetken tilannetta äimisteltyään (eli isoa koiraa leikittyään, 'ei tuo ipana nyt kiinnosta kun olen TÖISSÄ!') Mauno ja Niila aloittivat tutun painijahtaamisleikkinsä. Sitä jatkuikin sitten autolle asti, eli taisi olla erittäin mukava loppu treeneille. Treenien päätteeksi Mauno sai vielä leikkihetken Halon ja Niilan kanssa.

Tämän viikon treenit teimme samassa paikassa. Otin Maunolle taas kaksi maalia samalle alueelle, tällä kertaa kuitenkin kävelimme lähtöpisteeseen. Pyysin toista maalia menemään ojan varteen, jotta haju kulkeutuisi vettä pitkin. Kuitenkin sovimme, että hän menee ojan autojenpuoleiselle puolelle, jotta meidän ei pitäisi ylittää ruosteenpunaista ojaa (=jotta minun ei tarvitsisi pestä Maunoa illalla). Treeniväen vähyydestä johtuen minulle ei kuitenkaan riittänyt suunnistajaa, joten suunnistin meidät ojan väärälle puolelle, mutta onneksi maali hyppäsi ojan toiselle puolelle nähdessään koiran lähestyvän. Tulipahan siis ensimmäinen treeni aiheena hyppäävä maali. ;D Olimme sopineet, että maalit odottavat hetken (5-10 sekuntia), jos Mauno vaikka alkaisi haukkumaan ruokaa saadakseen. Ja kyllähän se alkoi!! Oi että oli mukava kuunnella kumeita haukahduksia pikkupojan suusta. :D Taas rauhoituttiin hetki maalilla ennen matkan jatkumista. Toinen maali seisoi ja Mauno alkoi jälleen haukkumaan kivasti. Sanallista kehumista näyttää vielä kaipaavan, oli alkanut kuikuilemaan minun suuntaan kun herkkuja ei heti maalilla kuulunutkaan. Lopuksi maali yritti leikittää Maunoa, mutta ei oikein innostunut. Ehkäpä panostamme tokossa ja agissa leikkimiseen ja annamme haussa herkkujen hoitaa palkkaamisen. Treenien jälkeen kävimme vielä Demin ja Tiinan kanssa lenkin. Demi ja Mauno ovat tavanneet leikin merkeissä nyt kolme kertaa ja ystävyys on ilmeistä. :)

Nyt pitää vaan malttaa mieli, eikä edetä liian nopeasti. Ensi kerralla voisi esim. ottaa 1-2 maalia suorapalkalla ja yhden haukuttamalla. Ja pitää muistaa vaihdella maalien asentoja, makaavaa ei ole tainnut olla pitkään aikaan.

Agilityssä olemme edenneet hurjaa tahtia. Menemme jo muutaman esteen sarjoja ja sellaisia valssiaskeleita että meinaa itse kaatua jalkoihinsa.. Mauno näyttää tykkäävän touhusta, tosin välillä on armottoman nokkela.. 'Miksi mä kierrän tuon esteen kun yli menemällä pääsen lyhintä tietä namille??'. Siinä minä sitten pompin ja kiljun että eikun tuohon suuntaan, nyt! :D Kyllä nyt ainakin tuntuu siltä, että agia jatkamme myöhemminkin.

Hauskaa hakutreeneissä, pieni pettymys pentuagilityssä

Tiistaina treenattiin jälleen Niileskorven maastoissa. Maunolle suunnittelin helpon ja kivat, 2-3 maalia jotka 'tuulisivat' kulkemallemme tielle. Mitään traumoja Mauno ei ollut saanut viime viikkoisesta, jo autolla se nosteli nokkaansa ja piippaili malttamattomana. Kuljetin sitä ensin jonkin matkaa remmissä tietä pitkin, ja kun nokka alkoi käymään ylhäällä laskin sen irti. Ihan heti se ei kuitenkaan selvää vainua saanut, joten otin yhden luoksetulon, josta palkkasin. Ensimmäisen maalin se ilmeisesti löysi yhdistämällä ilma- ja maavainua. Maalihenkilö huomasi sen tulevan nokka maassa hänen askeleitaan pitkin. Koitettiin taas rauhoittaa hieman tilannetta maalilla, otin Maunon kiinni ja kävelimme koko porukka takaisin tielle. Laskin Maunon taas irti ja toinen maali löytyi myös helposti. Taas rauhoitusta maalilla ja sitten autoa kohti.

Tänään lauantaina kävimme lähimetsässä pikku haukku-treeneissä. Ystäväni oli lupautunut 'maaliksi' ja tapasimme metsässä. Mauno sai siis tervehtiä tutun ihmisen ennen maalin metsään menoa. Pyysin maalia huutelemaan vielä matkalta Maunon nimeä, jotta poika tajuaisi mitä ollaan tekemässä. Olin ohjeistanut maalia palkkaamaan haukuista, ei ulvonnoista. Suureksi yllätykseksi Mauno alkoi melkein samantien haukkua maalille tultuaan! Maali seisoi ja hyviä haukahduksia Mauno päästeli. Itse yritin olla hieman etäämmällä, huomasin kuinka Mauno kuikuili välillä minun suuntaan. Otimme vielä toisen ilmaisun, kytkin Maunon ja maali siirtyi kymmenisen metriä syvemmälle metsään. Tällä kertaa maali oli kyyköllää, mutta Mauno ei alkanut heti haukkua joten hän nousi seisomaan. Sitten haukku lähtikin jälleen mukavasti. Hyvä tietää, että kyyköttävää maalia täytyy ehkä treenata enempi haukkuharjoituksissa. Lopuksi rauhoituimme vielä maalilla ja annoin Maunolle vettä. Olen miettinyt, että vähintäänkin loppuvuoden treenaisimme (tiistain treeneissä) maalilla pysymistä ja rauhoittumista. Alkuvuodesta, mikäli maalilla pysymiseen tulee varmuutta, voisi ottaa ilmaisun mukaan treeneihin. Siihen asti treenaamme sitä erillään ystävien avustuksella. Mutta luulenpa, että Mauno alkaa jossain vaiheessa tarjoamaan haukkua ihan itse treeeneissäkin. :)

Keskiviikkona kävimme agilityssä. Otimme jo muutaman esteen yhdistelmiä esim. putki-este-käännös-putki. Lisäksi treenasimme kontaktia puomilla ja rengas-esteessä koiran eteen lähettämistä. Mauno näytti tykkäävän menosta, vaikka kovin on hidasta verrattuna samassa ryhmässä treenaavaan adhd-bordercollieen. Ryhmän vetäjä (kasvattaa bordercollieita) ojensikin kyseistä koiraa läpsimällä nahkarukkasella kuonolle, kun koira yritti sännätä ennen aikoja liikkeelle (koiran omistaja jätti siis koiran vetäjälle kiinnipidettäväksi, ja meni itse puoleen väliin putkea ohjaamaan). Näytti tepsivän, koira rauhoittui. Seuraavaksi vuorossa oli Mauno, ja annoin Maunon vetäjälle ja menin itse putken puoleen väliin. Vetäjä ja aiemmin vuorossa ollut bc:n omistaja kuitenkin vaihtoivat vielä muutaman sanan ja Mauno haukahti kärsimättömästi. Nahkarukkasta tuli minunkin ukon kuonolle.. :( Onneksi ei kovasti, ja ei Mauno näyttänyt siitä olevan moksiskaan, mutta minun sydäntä se riipaisi aika tavalla. En ikinä koskaan halua että koiraani kajotaan jollain 'kättäpidemmällä'. Valitettavasti tunnin jälkeen ei ole varattu aikaa kysymyksille ja kommenteille, vaan seuraava ryhmä aloittaa heti. Jäi siis puhumatta tämä asia vetäjän kanssa, toivottavasti ei pääse toistumaan. Ja sitten ainakin aukaisen suuni, jos toistuu. Muuten kurssi ja vetäjä on vaikuttanut minusta oikein pätevältä, mutta tietenkin tällainen asia jää kaivertamaan. Minulla on haaveissa saada Maunosta ihmisiin luottava etsintäkoira ja mahdollisesti myös kaverikoira, joten haluan minimoida kielteiset kokemukset tässä iässä.

Sammaritreffit ja ympäristökasvatusta

Kävimme lauantaina Kaakkurin koirapuistossa, jossa meillä oli treffit Yaki-sammarin ja Jennin kanssa. Yaki on pian 4 kk ikäinen komea samojedipoika. Pojilla olikin vauhdikkaat leikit ja kunhan Yaki vielä vähän kasvaa niin odotettavissa on tasavertaisempaa kisailua. Puistoilun jälkeen Yaki-reppanalla taisi olla pesupäivä tiedossa, sen verran Mauno pyöritteli pienempää kuralammikoissa. ;)


Karkuun!!


Me ollaan hyviä kamuja!

Olen aloittelemassa (tai noh, pari kuukautta jo tehnyt..) diplariani. Aiheena minulla on Hietasaaren maankäyttösuunnitelma. Hieman ankeasta ilmasta huolimatta päätin tänään käydä kuvaamassa Toppilansaarta Toppilan puolelta nähtynä. Otin Maunon mukaan, uudessa paikassa lenkitys toisi mukavaa vaihtelua koirulin päivään. Vauhtia lenkillä piisasikin, heti kun maisemat ovat uusia niin Maunolla ei vauhtia puutu. Lähinurkkia kun kävellään, niin välillä tuntuu että pottusäkkiäkö minä perässäni vedän..

Raision siilon kohdalla Mauno alkoi käyttäytyä oudosti. Se puhisi ja säpsähteli, mutta selvästi rakennus kiinnosti. Mitäköhän lie siellä sisällä, mikä haisi oudolta? :O Kotimatkalla Mauno sai mukavemman vainun, kun alkoi vetämään salmen rannassa törmällä kasvavaa koivua kohden. Ajattelin, että käydään nyt sitten koivukin tervehtimässä niin ei jää mitään mörköjä. Mutta mitäpä vielä, koivun takana alempana salmen rannassa istui ukko kalalla. Sitä se Mauno oli haistellut ja omast mielestään kai teki ihan maaliukko-löydön. Kehuin ja palkkasin, mutta sentään ukolle asti emme menneet. :) Elämä on jännempää nokan kanssa..


Jaaha, pyöräilijäukko!


Tästäkin solmusta selvittiin namujen voimin


Toppilansalmi, tuttu haju


Nyt vähän jänskättää..



Jänskätyksen kohde


Olipahan paikka, nyt kotia kohti!

Tiehpi-pentukurssi / 2 (neljästä) pentutoko tunti

Saimme kutsun Tiehpi-kennelin (paimensuk. lapinkoirat) lauantaiselle pentukurssille. Anu ja J-V ovat kokeneita operantin koulutustavan tuntijoita ja haluavat jakaa tietoaan pentujensa uusille omistajille. Paikalla oli heidän kasvateistaan kolme n. 5 kk ikäistä pentua plus Mauno. Mukavaa, että Maunokin on 'yksi Tiehpeistä'. :)

Otimme ohitusharjoituksia, hihnassa käyttäytymistä, hampaiden katsomista (tosi hyvän vinkin sain tähän!), istumista, maahanmenoa, ihmisen kiertämistä ym. Parisen tuntia vierähti koulutukseen ja jutusteluun aikaa. Paljon tuli uutta asiaa minulle, koska operantti tapa on valitettavasti minulle melko outo koulutusmuoto. Hyvältä ja ennenkaikkea tehokkaalta keinolta kyllä vaikutti, yllätyin suuresti miten nopeasti Mauno tuntui haluttuja asioita hoksaavan. Kiitos Anu ja J-V!! :)

Sunnuntaina kävimme pentutokon toisella tunnilla. Mauno koetteli hermojani haukkumalla tunnin alussa, kun seisoin passiivisena. Haukkutreenaus hakua varten on siis mennyt hyvin perille! Juttelin kouluttajan kanssa asiasta ja hän ehdotti etten itse haukuttaisi koiraa vaan antaisin jonkun kaverini tehdä sitä. Ja kaippa sitä voisi pikkuhiljaa alkaa sinne metsään treeneihinkin ottamaan mukaan, kunhan ollaan ensin saatu maalilla pysyminen varmemmaksi.

Tunnilla treenasimme seuraamisen lähtöä, maahan menoa, ohitustilanteita, ihmisten ja koirien tervehtimistä (tai pikemminkin tervehtimättä jättämämistä) ja luoksetuloa. Lopuksi rauhoituimme vielä hetken, ennen autoon menoa. Seuraamisen lähtö menee jo hyvin, lisää treeniä toki vielä vaatii. Maahanmenon Mauno tietää sekä käsimerkistä että sanallisesta käskystä. Minun tulisi nyt valita kumpaa aion käyttää. Luultavasti sanallinen käsky on helpoin minulle itselle, käsiä kun tuntuu muutenkin usein olevan kolme liian vähän. Luoksetulot meni tosi hyvin, Mauno tuli tosi reippaasti täyttä laukkaa! :) Ohitustilanteet menivät kans hienosti, kontakti on meidän vahvuus. Kotitehtäväksi saimme seuraamisen yhdistettynä kulmiin. Ihan vain pari metriä seuraamista ja 90 asteen käännös jonka jälkeen palkka ja pieni tauko.

Tunnin lopuksi kävimme vielä leikittämässä pentuja (Mauno ja samanikäinen bokseri-poika) läheisellä nurmialueella. Mukavan vauhdikasta oli samanikäisten ja -kokoisten poikien leikki. Kotiin päästyämme Mauno ryömi sohvan taakse nukkumaan, tiedossa ihan vapaa ilta molemmille. :)

Eka agi-tunti

Keskiviikko iltana kävimme Minnan Koirakoulussa Tupoksella pentuagility-kurssin ekalla tunnilla.

Aluksi harjoittelimme koiran ohjaamista makupalan/lelun avulla. Sujui hienosti ahneen Maunon kanssa.. Valitettavasti se ei enää treeneissä tunnu innostuvan leluista. Kotona se jaksaa leikkiä vieläkin, mutta makupalat tuntuvat vievän voiton treenitilanteessa.

Esteistä otimme pennuille putkesta menoa, pujottelua ja renkaan. Lisäksi treenattiin pennun lähettämistä esteelle, muistaakseni jenkkikäännöstä? Agility on muuttunut aika tavalla vuodesta -95 jolloin sitä Wandan kanssa harrastin. :)

Superhakutreenit..

Maunolla oli tämän viikon treeneissä pidempi vuoro. Treenasimme Niileskorvessa Sanginsuussa. Paikalla oli 3 ihmistä ja 3 koiraa plus yksi vieraileva (pentu)koirakko.

Koska Mauno irtoaa vähän turhankin hyvin hakuhommissa, päätin ottaa sille treenin, jossa lähestymme maaleja tuulen yläpuolelta. Noh.. Loppujenlopuksi pieni koira saikin kunnon 'ison ja valmiin pelastuskoiran treenin', tuli aika monta liikkuvaa osaa yhdelle kertaa.

Etsintäalue oli noin 800 m pitkä ja leveyssuunnassa noin 100 m. Maunot ja minut vietiin vieraalla autolla alueen toiseen päähän, jossa odottelimme hetken ennen etsimään lähtemistä. Kun päästin Maunon irti ja lähdimme haravoimaan aluetta, huomasin ettei se tajunnut meidän olevan 'hommissa'. Se spurttaili mäntyjen ympärillä, nuuhki maata ja teki kaikkea mitä se tekee normaalilla metsälenkillä. Tämä ei haitannut kuitenkaan, parempi vaan ettei tuhlannut energiaa turhaan kun kerran hajua ei ollut. Otin muutamia luoksetuloja, joista palkkasin namilla. Ensimmäinen maali oli ojassa noin 200 metriä kuljettuamme. Näin maalin ja johdatin Maunon tuulen alapuolelle josta se saikin vainun kymmenisen metriä ennen maalia. Se ilahtui löydöstään niin että pomppi maalin päältä.. :D

Tästä eteenpäin Maunolla näytti syttyvän lamppu, että hei täältähän voi löytyä ihmisiä! Seuraava maali löytyikin sitten aukkopaikan reunalta, tulimme sopivasti tuulen alapuolelta jolloin Mauno sai vainun. Innoissaan se ryntäsi maalille, tai aluksi meinasi mennä hieman ohi. Maali oli hiukan naurahtanut, jolloin koira ryntäsi perille.

Tämän jälkeen kytkin Maunon hihnaan ja jatkoimme parisataa metriä hihnassa. Mauno hiukan rauhoittui tämän aikana ja luulenpa ettei se taaskaan tiennyt olevansa hommissa kun päästin sen irti. Viimeistä maalia kohti kuljettiin autojen ohi metsikköön. Koska itsellänikään ei ollut aivan selvää käsitystä maalin sijainnista, päätin mennä jonkin matkaa polkua pitkin ja koukata sitten metsään. Tuuli tuntui pyörivän milloin mihinkin suuntaan, ja yhtäkkiä Mauno 'jäätyi' paikoilleen. Näin samassa itsekin maalin istumassa puun takana. Mauno sai siis näköhavainnon maalista, ja olimme aivan tuulen yläpuolella maaliin nähden. Mauno päästi matalan haukahduksen ja säntäsi taakseni 'turvaan'. Lähdin kiertämään maalia tuulen alapuolelle ja Maunokin seurasi kiinnostuneena. Pyysin maalia puhumaan ja heti tutun äänen kuullessaan (ja kenties jo hieman hajua saadessaan) Mauno säntäsi innosta soikeana maalin tykö. Rauhoituimme koko porukalla maalin luona pitkän aikaa, herkkuja tuli oikein kunnolla. Lisäksi pyysin maalia leikittämään Maunoa aidolla karvapuuhkalla, tuntuu olevan ainoa lelu mistä Mauno jaksaa nykyään treeneissä innostua!


Huh.. Tulipa paljon asioita pikku koiralle yhdellä kertaa. Vähän jäi mietityttämään, että miten tulikin ämpättyä näin monta uutta asiaa yhdelle kertaa. Tuulen yläpuolelta tulo, maali ojassa, autokyyti vieraassa autossa, hallittavuus luoksetuloin, näköhavainto maalista ja pöhinä sen vuoksi, 800 x 100 metriä laaja alue... :O Ei voi kun peiliin katsoa, jos tämä traumoja jätti. Toivottavasti ja uskoisin kuitenkin, ettei suurempaa vahinkoa tapahtunut. Pitää muistaa ottaa ainakin seuraavat pari kertaa hyvin helppoja ja kivoja treenejä ja paljon onnistumisia.

Pentutokoa / hakutreenit Varikolla

Kävimme tänään uuden pentutoko-kurssin ekalla tunnilla. Ohjaaja katsoi, missä koulutusvaiheessa kukin on menossa ja saatiin kotiläksyjä sen pohjalta.

Maunon kanssa saatiin tehtäväksi harjoitella seuraamisen lähtöjä. Eli ihan vaan astua vasemmalla jalalla tipuaskel eteenpäin ja heti kun koira lähtee mukaan niin palkata. Toinen vinkki seuraamista koskien, on hyvä palkata yhdestä seuraamisrupeamasta (esim. 4 metriä seuraamista) ja pitää pikku huili leikkimällä tai kävelemällä ympyrä. Ja vasta sitten jatketaan seuraamista, tavallaan uutena tehtävänä. Tämä ratkaisee sen pulman, että palkatessa koira pysähtyy ja vähän lopahtaa.

Toinen kotitehtävä on harjoitella maassa paikallaanoloa. Tämäkin tulee tarpeeseen, Mauno menee kyllä vauhdilla maahan muttei tahdo pysyä maassa vaan tykkää ponkaista ylös. Kaikenkaikkiaan kurssi vaikutti mukavalta, meitä on 6 koirakkoa mukana (tosin nyt paikalla oli vaan 3) ja 2 vetäjää. Vetäjillä on hyviä vinkkejä, just sellaisia mitä ei itse hoksaa.

Pienen kotona koetun välikuoleman (puolin ja toisin) jälkeen suuntasimme Kian nokan kohti Kiimigin varikkoa. Mielenkiinnolla lähdin treeneihin, Mauno ei ole ennen varikon tyyppisessä paikassa käynyt.

Mauno sai treenit ensimmäisenä. Kolme maalia herkkupurkkeineen meni piiloon. Ensimmäinen maali oli kahden jalkapallomaalin välissä. Mauno ei ilmeisesti nähnyt maalihenkilöä, mutta haistoi kyllä verkon läpi. Hetken se yritti 'takaovesta' sisälle mutta kiersi sitten sivulle ja pujahti maalin viereen istumaan. Rohkea suoritus! Toinen maali oli puisessa 'kopissa', jossa yksi seinä auki. Jälleen Mauno istui nätisti maalilla ja söi herkut pois. Kolmas oli betonisten renkaiden lomassa. Kaikki maalit löytyivät suhteellisen helposti ja työskentelyinto oli erittäin hyvä. Treenien päätteeksi annoin yhdelle henkilölle vielä purkin jossa oli jauhettua lohta. Ajattelin vaan, että Mauno saisi loppupalkan 'vieraalta' henkilöltä eikä siinä sen kummenpaa. Mutta mutta, Maunopa alkoikin haukkua! Komeita haukahduksia tulikin, hieno homma!! :D

Pentukavereiden treffit

Tapasimme tänään Yoda-pennun pitkästä aikaa (kävimme samaa pentukurssia Raahessa). Viime näkemän jälkeen Yoda oli muuttanut uuteen kotiinsa omien ihmistensä luo. Oli kyllä mukava huomata, että pennut tunsivat heti toisensa ja yhteinen leikkisävel löytyi hetkessä. Kävimme pitkän lenkin lähimetsässä, välillä pennun remusivat irti ja välillä käveltiin kytkettynä sykettä tasoittaen. Yoda on paimensukuinen lapinkoira, Maunolla on yleensä ollut oikein mukavaa toisten paimenkoirien kanssa, eikä tämäkään ollut poikkeus. Liekkö leikkityyli samanlainen vai mikä, mutta hienosti tulivat toimeen. Välillä kaivettiin yhdessä samaa kuoppaa ja väliin ihmeteltiin ohikulkijoita kuonot ojossa. :)

3. jälki / esineitä

Hektisen eilisen vuoksi päätin viettää tänään aamupäivän kotona puuhastellen koiramaisia juttuja Maunon kanssa. Kävin tekemässä lähi'metsään' (jonkin sortin vanhaa 'rakennusmaata' jossa kuivaa kasvustoa) lyhyen jäljen. Merkkasin jäljen lihapullilla ja loppuun laitoin rasiaan samaisia pulleroita. Rasian viereen heitin myös yhden namin. Peittelin rasiaa hieman lehdillä, jottei punainen kansi paistaisi aivan silmiin. Tuulenvire oli heikohkoa, ja pyrin tekemään jäljen myötätuuleen.

Samalla reissulla nakkelin pihanurmikolle esineitä (hanska, aurinkolasit, hiuspompula, jumppakuminauha).

Odottelin jäljen vanhentumista noin kymmenisen minuuttia minkä jälkeen lähdimme ulos. Kaarsimme ensin esineiden luo. Mauno ei hoksannut esineitä yhtä hyvin kuin eilen, liekkö syynä se, että esineet olivat hieman korkeammassa nurmikossa talon seinustalla. Pienen odottelun jälkeen se kuitenkin hoksasi pari esinettä joista kehuin kovasti. Loput esineet noukin maasta itse. Ehkä hiuspompula ja aurinkolasit on vielä vähän turhan vaikeita esineitä. Tosin eipä tuo haitta vaikka meneekin ohi huomaamatta.

Esineistä selvittyämme lähdimme kohti jälkeä. Toin Maunon viistosti jäljen alkuun ja se lähti kulkemaan hyvin määrätietoisesti sitä pitkin. En nähnyt sen syövän yhtäkään jäljellä ollutta lihapullaa, kiire oli loppupäähän.. Mutta yllättävän tarkkaa työtä se teki, jäljessä oli jopa pikku mutka jonka se työsti hienosti. Loppupurkilla oli kyllä tyytyväinen koira kun lihapullaa tuli suun täydeltä. :)

Ensi kerralla voisi ottaa parikin 'loppu'purkkia, jotta jäljen pää ei tulisi niin ehdottoman ainoaksi tavoitteeksi. Mietin, että voisihan purkin päälle vaikka heittää jonkin esineen ikäänkuin peitoksi, niin tulisi samalla esinetreeniä.

Malttia hakutreeneissä / esine-etsintää

Treenasimme tällä viikolla Pikkarilassa. Viime kerralla Maunolla oli hirveä hätä maalilta toiselle, joten tällä kerralla panostin maalilla pysymiseen.

Olin varannut kaksi namipurkkia per maali (2 maalia). Toiset purkit annoin maalien mukaan ja toiset toin itse mukana. Maalien mukaan lähtevissä purkeissa oli liha'pullia' ja juustonokareita ja pyysin maaleja syöttämään Maunoa hitaasti samalla rauhallisesti kehuen. Saavuin sitten itse maalille ja kytkin Maunon huomaamatta sen vielä herkutetellessa nameilla. Sitten esittelin vähän toista nami-purkkia ja annoin sen maalille. Mauno sai syödä purkin namit (käytännössä osa Maunon päiväruoasta: jauhelihaa, riisiä, keltuaista + höysteenä hieman kissan kuivamuonaa ja liha'pullan' muruja) vasta luvan saatuaan. Sitten vielä juttelimme hetken maalilla ja kun Mauno oli täysin rauhoittunut jatkoimme matkaa ja päästin Maunon taas irti etsimään seuraavaa maalia.

Toisen maalin olin sijoittanut hieman kinkkisemmin isoon hiekkakuoppaan, jossa hajut näyttivät kulkevan melko omituisesti. Noin puoli minuuttia ennen maalin löytymistä Maunon elekieli viittasi löytöön, mutta se jatkoi silti pörräämistä ja etsimistä. Hajuvirta kulki siis melko uudenlaisesti Maunon kokemuksiin nähden. Hyvin ja sinnikkäästi se kuitenkin työskenteli loppuun saakka ja maalilla oli taas sama kahden herkkupurkin rulianssi.

Vielä ennen autoon menoa Marika leikitti Maunoa lelulla ja kepillä, mutta Mauno ei oikein kunnolla innostunut. Kuitenkin autoon laitettaessa se vaikutti rauhallisemmalta kuin normaalisti. Jonkin sortin pikku leikitystä voisi kokeilla vielä tulevissakin treeneissä. Jotta oppisi, ett treenien jälkeenkin tapahtuu jotain kivaa!

Keskiviikko-aamun vietin kotona ja keksi ottaa Maunolle esine-etsintää ensimmäistä kertaa. Vein ulos talon edustan nurmikolle 4 esinettä: työhanskat, villalapasen, villahuivin ja rikkinäiset aurinkolasit. Vein Maunon sitten ulos ja kävelytin sitä esineiden ohi tuulen alapuolella. Villalapasen ja -huivin se äkkäsi hyvin pian (näön avulla) ja meni heti ottamaan esineet suuhunsa. Normaalien torujen sijaan tulikin kehuja ja liha'pullia' ja olihan koira tohkeissaan. Päästi irti jopa huivista, mikä hieman yllätti. Joskus nimittäin esineet tuntuu voittavan herkut.. Kävelytin vielä takaisin päin, josko huomaisi työhanskat ja lasit ja löytyivät nekin. Laseja ei ottanut suuhun, mutta häntä heilui tyytyväisenä. :) Kivaa pikkupuuhaa!

Syystalvi kuvia

Maunon 1. ja 2. jälki

Vietimme viikonlopun vanhempieni mökillä Oulujärven rannalla. Rohton innoittamana päätin tehdä Maunolle ihka ekan jäljen. Jälkiä tulikin sitten kaksi, yksi molemmille päiville.

Tein ensimmäisen jäljen mökin lähelle suhteellisen tallaamattomaan kangasmetsään. Mietin, onko alusta liian haastava ensimmäiseki jäljeksi, mutta vaihtoehtona ollut tasainen metsätie ei houkutellut. Tallasin metsään huolellisesti (tieltä lähtevän) noin neljä metriä pitkän jäljen. Ripottelin jäljelle muutamia lihapullanpalasia ja asetin jäljen loppuun pienen kupillisin Maunon ruokaa (jauhelihaa, riisiä ym). Annoin jäljen vanheta vartin verran. Yllätys oli suuri, kun heti mökistä ulos tullessamme Mauno alkoi nuuhkimaan ilmaa kiinnostuneena. Tajusin että ruoka saattoi haista sen nokkaan, koska jäljeltä tuuli aikalailla suoraan mökin portaille. Ohjasin Maunon metsätielle ja jäljen alkuun. Siitä se lähti ajamaan jälkeä kuin olisi tehnyt sitä ennenkin. Huolella nuuhki jäljen ja poimi lihapullat suuhunsa. Loppupalkan söi myös ahneesti ja katsoi että tässäkö tämä nyt oli? :)

(myöhemmin lenkillä käydessämme Mauno kävi tsekkaamassa jäljen uudestaan, ajoi sen etu ja takaperin ja totesi tyhjäksi! :) )

Toisen jäljen tein saunamökin taakse hieman nousevaan hiekkaranta/metsämaastoon. Jälki oli hieman edellistä pidempi, noin 6 metriä. Laitoin lihapullan palasia ja juustoköntsiä jäljelle hieman edellistä harvempaan. Jäljen loppuun laitoin taas ruokapalkinnon, mutta tällä kertaa kannelliseen purkkiin. Purkin päälle pistin lihapullan muruja. Ohjasin Maunon jäljelle kaartaen mutkan kautta, jottei hajuvirta kulkeudu nenään. Tämä näytti tepsivän, koira ei nostellut nokkaansa hajuvanan vuoksi. Ohjasin Maunon jäljelle ehkä hieman huonossa kulmassa, ekat pari metriä meni vähän haahuillessa kun namit alkoivat vasta kasvillisuuden seasta. Lihapullan bongattuaan Mauno kuitenkin porhalsi jäljen läpi aika nopsaan. Ehkä vähän turhankin kiireellä, taisi muistaa että jäljen lopussa odottaa isompi palkinto. Tämä on hyvä esimerkki tämän koiran muistista, pitäisi itse pysyä aina askeleen edellä.. :)

Ensi kerralla voisin laittaa jäljen loppuun vain hieman isomman palkan kuin mitä jäljellä on, niin ei tule 'läpijuoksuja'. Mutta toisaalta, jäljen päähän on se tärkein juttu, hyvä vaan että koira sinne pyrkii. Äh, kun on vaikeaa... :)

Tokoilua

Kävimme toista kertaa tokoilemassa Oulun Valkoisten, eli valkoistenpaimenkoirien, tokossa Kempeleessä. :) Ystävälläni on valkkarin pentu, joiden vanavedessä tähän ryhmään siis lähdimme. Paikalla oli kolme pentua (+Mauno) sekä noin 5 aikuista koiraa. Treenasimme Maunon kanssa 'isojen' kanssa, mutta lyhyemmissä pätkissä.

Aluksi otimme pari luoksetuloa joka koiralle. Mauno tuli tosi reippaasti luokse, mutta yritti lähteä heti namit saatuaan muiden koirien tykö. Sain onneksi napattua valjaista kiinni ja toisella kerralla jätin hihnan kiinni. Maunoa ei hirveästi tarvi houkutella tulemaan tykö, se tietää mitä pitää tehdä ja mitä siitä saa palkaksi. Ahne kun on...

Seuraavaksi harjoittelimme seuraamista. Mauno pitää kontaktia todella hyvin seuratessa. Olen huomannut, että Mauno seuraa sitä edenpänä mitä suoremmassa olen itse, ts. jos vähänkin käännyn Maunon puoleen se jättäytyy hieman. Pitää siis aina muistaa ojentaa itsensä suoraksi ja katsoa eteenpäin. Vähintään yhtä paljon pitää kouluttaa itseä samalla kun koira... Kokeilin seuraamista ekaa kertaa myös juosten, se sujui ongelmitta. Ainoa 'ongelma' minkä olen seuraamisessa havainnut liittyy palkkaamiseen ja sen takia pysähtymiseen. Mutta eiköhän tuo korjaannu ajan myötä, kun seuraamismatkaa voi vähitellen pidentää.

Treenien jälkeen (ja vähän siinä välilläkin) Mauno sai leikkiä pentujen kanssa. Vielä ennen kotiin lähtöä keksin tuhlata loput herkut haukkutreeneillä. Mauno on jo oppinut, että kun pidän namia kädessä ja katson siitä poispäin, sen tulee haukkua. Tämä oli ensimmäinen kerta kun 'haukutan' Maunoa ulkona ja Maunon rohkeus haukkua hieman yllätti. Luulen että sisällä kaikuu sen verran, että Maunoa hieman ujostuttaa olla äänekäs. Sain jopa hyvän parin kolmen haukun sarjan! Jee, tästä se lähtee! (haukkuharjoituksia teemme tietenkin etsintäkoira-hommia varten) Aiemmin kokeilin Maunon kanssa käskyä 'hauku', mutta minusta tuntui että se alkoi jännittämään tätä käskytystä. Selvästi tällainen käskytön, odotteluun perustuva keino toimii paremmin tämän koiran kanssa. Mietin jopa, että hommaisin naksuttimen, jolla opettaisin Maunolle tarkasti millaista haukkua siltä pyydetään. Nyt nimittäin väliin mahtuu aina pari ulvahdustakin.. :D

Kaikenkaikkiaan tosi mukavat ja opettavaiset treenit!

ETSINTÄTREENIT PEUHUSSA (OULUNSALO)

Tällä viikolla treenasimme meille oudossa paikassa, eli lentokentän takamaastoissa Oulunsalossa. Talviaikaan siirtyminen viime viikonloppuna tarkoitti että jo ennen treenien alkua oli pilkkopimeää.. Onneksi maasto osoittautui helppokulkuiseksi kangasmaastoksi, jossa oli mukava kulkea.

Otin Maunolle neljä maalia polun varrelle. Kolme maaleista oli tuulen yläpuolella viimeisen ollessa hieman kinkkisemmin tuulen alapuolella polun toisella puolella. Maunolla oli menohaluja ehkä jopa tavallistakin enemmän, meinasi revetä liitoksistaan kun puin 'treenivaljaita' sen päälle. Ensimmäiset kolme maalia Mauno löysi nopsaan. Neljäs maali tuotti hieman hankaluuksia, näin maalin ja ohjasin Maunoa kiertämään maalin alapuolelle. Ihme kyllä se totteli hyvin ja tuli ihan viereeni odottamaan makupalaa hienosta luoksetulosta. Jätin kuitenkin palkkaamatta (paitsi sanallisesti) ja jatkoimme hommia. Maali löytyikin pian todennäköisesti hajun perusteella, mutta näkölöytökään ei ole poissuljettu.

Loppupalaverissa sain vinkkejä opettaa Mauno jäämään maalin luo pidemmäksi aikaa. Nyt herra lähtee välittömästi etsimään seuraavaa ihmistä kun on saanut minulta palkan maalilla. Varsinkin kun Maunosta on tarkoitus tulla haukkuva, maalilla pysyvä koira, on tämä harjoitus tärkeää. Ensi viikolla Maunolla on pidempi etsintävuoro, pitänee miettiä tarkasti millaiset treenit haluan sitten..

Talven ekat jääkiipeilyt

Autossa voi ottaa näin rennosti


Vitsit kun on kivaa!


Jänis?


Kepakkoa välipalaksi


Siellä se isäntä kiipeää


Poseerataan nyt tässä vaikken tätä oikeasti tarvi..



KOROUOMA

Teimme lauantaina päiväreissun Posion Korouomaan. Miehet pakkasivat mukaan jääkiipeilykamppeet minun ja Maunon tyytyessä retkeilyvarustukseen (joistä minä unohdin yhden tärkeimmän, eli untuvatakin).

Talvella putouksille pääsee hyvin tallottua polkua pitkin, nyt polku oli tehtävä itse. Mauno paineli suuren matkaa ensimmäisenä, polunavaajana. Tuleva valjakon johtokoira? Muutenkin lumessa eteneminen näytti sujuvan helposti, ja ennenkaikkea mukavasti. Hymy oli leveä, kun sai ensimmäistä kertaa painella irti kunnon hangessa. Polku tai oikeammin sen alku oli paikoittain vaikeakulkuinen ylittäen suuria kivilohkareita ja hipoen laakson jokea. Mauno onneksi suostui nostettavaksi pahimpien paikkojen yli. Ja mukava havaita että harkintaa ja järkeäkin löytyy pienestä päästä, ettei hyppinyt kivien väliin miten sattuu.

Takaisin autolle kivutessa törmättiin porotokkaan, onneksi Mauno oli kiinni. Porot nimittäin kiinnostaa kovasti.. Kotimatkalla koiraverkon takaa kuului tasainen kuorsaus, päivä taisi olla melko rankka 5-kuukautiselle vaeltajan alulle.

Blogi muutti

Olin tyytymätön aiempaan blogit-blogiimme joten muutimme tänne.Toivonmukaan tämä on selkeämpi ja helpommin muokattava aloittelevalle blogistille. Vanha blogi löytyy osoitteesta http://samoilijat.blogit.fi/. Tervetuloa tutustumaan aktiivisen sammarin elämään!