keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Tokoilua

Kävimme toista kertaa tokoilemassa Oulun Valkoisten, eli valkoistenpaimenkoirien, tokossa Kempeleessä. :) Ystävälläni on valkkarin pentu, joiden vanavedessä tähän ryhmään siis lähdimme. Paikalla oli kolme pentua (+Mauno) sekä noin 5 aikuista koiraa. Treenasimme Maunon kanssa 'isojen' kanssa, mutta lyhyemmissä pätkissä.

Aluksi otimme pari luoksetuloa joka koiralle. Mauno tuli tosi reippaasti luokse, mutta yritti lähteä heti namit saatuaan muiden koirien tykö. Sain onneksi napattua valjaista kiinni ja toisella kerralla jätin hihnan kiinni. Maunoa ei hirveästi tarvi houkutella tulemaan tykö, se tietää mitä pitää tehdä ja mitä siitä saa palkaksi. Ahne kun on...

Seuraavaksi harjoittelimme seuraamista. Mauno pitää kontaktia todella hyvin seuratessa. Olen huomannut, että Mauno seuraa sitä edenpänä mitä suoremmassa olen itse, ts. jos vähänkin käännyn Maunon puoleen se jättäytyy hieman. Pitää siis aina muistaa ojentaa itsensä suoraksi ja katsoa eteenpäin. Vähintään yhtä paljon pitää kouluttaa itseä samalla kun koira... Kokeilin seuraamista ekaa kertaa myös juosten, se sujui ongelmitta. Ainoa 'ongelma' minkä olen seuraamisessa havainnut liittyy palkkaamiseen ja sen takia pysähtymiseen. Mutta eiköhän tuo korjaannu ajan myötä, kun seuraamismatkaa voi vähitellen pidentää.

Treenien jälkeen (ja vähän siinä välilläkin) Mauno sai leikkiä pentujen kanssa. Vielä ennen kotiin lähtöä keksin tuhlata loput herkut haukkutreeneillä. Mauno on jo oppinut, että kun pidän namia kädessä ja katson siitä poispäin, sen tulee haukkua. Tämä oli ensimmäinen kerta kun 'haukutan' Maunoa ulkona ja Maunon rohkeus haukkua hieman yllätti. Luulen että sisällä kaikuu sen verran, että Maunoa hieman ujostuttaa olla äänekäs. Sain jopa hyvän parin kolmen haukun sarjan! Jee, tästä se lähtee! (haukkuharjoituksia teemme tietenkin etsintäkoira-hommia varten) Aiemmin kokeilin Maunon kanssa käskyä 'hauku', mutta minusta tuntui että se alkoi jännittämään tätä käskytystä. Selvästi tällainen käskytön, odotteluun perustuva keino toimii paremmin tämän koiran kanssa. Mietin jopa, että hommaisin naksuttimen, jolla opettaisin Maunolle tarkasti millaista haukkua siltä pyydetään. Nyt nimittäin väliin mahtuu aina pari ulvahdustakin.. :D

Kaikenkaikkiaan tosi mukavat ja opettavaiset treenit!
ETSINTÄTREENIT PEUHUSSA (OULUNSALO)

Tällä viikolla treenasimme meille oudossa paikassa, eli lentokentän takamaastoissa Oulunsalossa. Talviaikaan siirtyminen viime viikonloppuna tarkoitti että jo ennen treenien alkua oli pilkkopimeää.. Onneksi maasto osoittautui helppokulkuiseksi kangasmaastoksi, jossa oli mukava kulkea.

Otin Maunolle neljä maalia polun varrelle. Kolme maaleista oli tuulen yläpuolella viimeisen ollessa hieman kinkkisemmin tuulen alapuolella polun toisella puolella. Maunolla oli menohaluja ehkä jopa tavallistakin enemmän, meinasi revetä liitoksistaan kun puin 'treenivaljaita' sen päälle. Ensimmäiset kolme maalia Mauno löysi nopsaan. Neljäs maali tuotti hieman hankaluuksia, näin maalin ja ohjasin Maunoa kiertämään maalin alapuolelle. Ihme kyllä se totteli hyvin ja tuli ihan viereeni odottamaan makupalaa hienosta luoksetulosta. Jätin kuitenkin palkkaamatta (paitsi sanallisesti) ja jatkoimme hommia. Maali löytyikin pian todennäköisesti hajun perusteella, mutta näkölöytökään ei ole poissuljettu.

Loppupalaverissa sain vinkkejä opettaa Mauno jäämään maalin luo pidemmäksi aikaa. Nyt herra lähtee välittömästi etsimään seuraavaa ihmistä kun on saanut minulta palkan maalilla. Varsinkin kun Maunosta on tarkoitus tulla haukkuva, maalilla pysyvä koira, on tämä harjoitus tärkeää. Ensi viikolla Maunolla on pidempi etsintävuoro, pitänee miettiä tarkasti millaiset treenit haluan sitten..

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Talven ekat jääkiipeilyt


Autossa voi ottaa näin rennosti


Vitsit kun on kivaa!


Jänis?


Kepakkoa välipalaksi


Siellä se isäntä kiipeää


Poseerataan nyt tässä vaikken tätä oikeasti tarvi..



KOROUOMA


Teimme
lauantaina päiväreissun Posion Korouomaan. Miehet pakkasivat mukaan jääkiipeilykamppeet minun ja Maunon tyytyessä retkeilyvarustukseen (joistä minä unohdin yhden tärkeimmän, eli untuvatakin).

Talvella putouksille pääsee hyvin tallottua polkua pitkin, nyt polku oli tehtävä itse. Mauno paineli suuren matkaa ensimmäisenä, polunavaajana. Tuleva valjakon johtokoira? Muutenkin lumessa eteneminen näytti sujuvan helposti, ja ennenkaikkea mukavasti. Hymy oli leveä, kun sai ensimmäistä kertaa painella irti kunnon hangessa. Polku tai oikeammin sen alku oli paikoittain vaikeakulkuinen ylittäen suuria kivilohkareita ja hipoen laakson jokea. Mauno onneksi suostui nostettavaksi pahimpien paikkojen yli. Ja mukava havaita että harkintaa ja järkeäkin löytyy pienestä päästä, ettei hyppinyt kivien väliin miten sattuu.

Takaisin autolle kivutessa törmättiin porotokkaan, onneksi Mauno oli kiinni. Porot nimittäin kiinnostaa kovasti.. Kotimatkalla koiraverkon takaa kuului tasainen kuorsaus, päivä taisi olla melko rankka 5-kuukautiselle vaeltajan alulle.



Blogi muutti


Olin tyytymätön aiempaan blogit-blogiimme joten muutimme tänne.Toivonmukaan tämä on selkeämpi ja helpommin muokattava aloittelevalle blogistille. Vanha blogi löytyy osoitteesta http://samoilijat.blogit.fi/. Tervetuloa tutustumaan aktiivisen sammarin elämään!