Superhakutreenit..

Maunolla oli tämän viikon treeneissä pidempi vuoro. Treenasimme Niileskorvessa Sanginsuussa. Paikalla oli 3 ihmistä ja 3 koiraa plus yksi vieraileva (pentu)koirakko.

Koska Mauno irtoaa vähän turhankin hyvin hakuhommissa, päätin ottaa sille treenin, jossa lähestymme maaleja tuulen yläpuolelta. Noh.. Loppujenlopuksi pieni koira saikin kunnon 'ison ja valmiin pelastuskoiran treenin', tuli aika monta liikkuvaa osaa yhdelle kertaa.

Etsintäalue oli noin 800 m pitkä ja leveyssuunnassa noin 100 m. Maunot ja minut vietiin vieraalla autolla alueen toiseen päähän, jossa odottelimme hetken ennen etsimään lähtemistä. Kun päästin Maunon irti ja lähdimme haravoimaan aluetta, huomasin ettei se tajunnut meidän olevan 'hommissa'. Se spurttaili mäntyjen ympärillä, nuuhki maata ja teki kaikkea mitä se tekee normaalilla metsälenkillä. Tämä ei haitannut kuitenkaan, parempi vaan ettei tuhlannut energiaa turhaan kun kerran hajua ei ollut. Otin muutamia luoksetuloja, joista palkkasin namilla. Ensimmäinen maali oli ojassa noin 200 metriä kuljettuamme. Näin maalin ja johdatin Maunon tuulen alapuolelle josta se saikin vainun kymmenisen metriä ennen maalia. Se ilahtui löydöstään niin että pomppi maalin päältä.. :D

Tästä eteenpäin Maunolla näytti syttyvän lamppu, että hei täältähän voi löytyä ihmisiä! Seuraava maali löytyikin sitten aukkopaikan reunalta, tulimme sopivasti tuulen alapuolelta jolloin Mauno sai vainun. Innoissaan se ryntäsi maalille, tai aluksi meinasi mennä hieman ohi. Maali oli hiukan naurahtanut, jolloin koira ryntäsi perille.

Tämän jälkeen kytkin Maunon hihnaan ja jatkoimme parisataa metriä hihnassa. Mauno hiukan rauhoittui tämän aikana ja luulenpa ettei se taaskaan tiennyt olevansa hommissa kun päästin sen irti. Viimeistä maalia kohti kuljettiin autojen ohi metsikköön. Koska itsellänikään ei ollut aivan selvää käsitystä maalin sijainnista, päätin mennä jonkin matkaa polkua pitkin ja koukata sitten metsään. Tuuli tuntui pyörivän milloin mihinkin suuntaan, ja yhtäkkiä Mauno 'jäätyi' paikoilleen. Näin samassa itsekin maalin istumassa puun takana. Mauno sai siis näköhavainnon maalista, ja olimme aivan tuulen yläpuolella maaliin nähden. Mauno päästi matalan haukahduksen ja säntäsi taakseni 'turvaan'. Lähdin kiertämään maalia tuulen alapuolelle ja Maunokin seurasi kiinnostuneena. Pyysin maalia puhumaan ja heti tutun äänen kuullessaan (ja kenties jo hieman hajua saadessaan) Mauno säntäsi innosta soikeana maalin tykö. Rauhoituimme koko porukalla maalin luona pitkän aikaa, herkkuja tuli oikein kunnolla. Lisäksi pyysin maalia leikittämään Maunoa aidolla karvapuuhkalla, tuntuu olevan ainoa lelu mistä Mauno jaksaa nykyään treeneissä innostua!


Huh.. Tulipa paljon asioita pikku koiralle yhdellä kertaa. Vähän jäi mietityttämään, että miten tulikin ämpättyä näin monta uutta asiaa yhdelle kertaa. Tuulen yläpuolelta tulo, maali ojassa, autokyyti vieraassa autossa, hallittavuus luoksetuloin, näköhavainto maalista ja pöhinä sen vuoksi, 800 x 100 metriä laaja alue... :O Ei voi kun peiliin katsoa, jos tämä traumoja jätti. Toivottavasti ja uskoisin kuitenkin, ettei suurempaa vahinkoa tapahtunut. Pitää muistaa ottaa ainakin seuraavat pari kertaa hyvin helppoja ja kivoja treenejä ja paljon onnistumisia.