Tein ensimmäisen jäljen mökin lähelle suhteellisen tallaamattomaan kangasmetsään. Mietin, onko alusta liian haastava ensimmäiseki jäljeksi, mutta vaihtoehtona ollut tasainen metsätie ei houkutellut. Tallasin metsään huolellisesti (tieltä lähtevän) noin neljä metriä pitkän jäljen. Ripottelin jäljelle muutamia lihapullanpalasia ja asetin jäljen loppuun pienen kupillisin Maunon ruokaa (jauhelihaa, riisiä ym). Annoin jäljen vanheta vartin verran. Yllätys oli suuri, kun heti mökistä ulos tullessamme Mauno alkoi nuuhkimaan ilmaa kiinnostuneena. Tajusin että ruoka saattoi haista sen nokkaan, koska jäljeltä tuuli aikalailla suoraan mökin portaille. Ohjasin Maunon metsätielle ja jäljen alkuun. Siitä se lähti ajamaan jälkeä kuin olisi tehnyt sitä ennenkin. Huolella nuuhki jäljen ja poimi lihapullat suuhunsa. Loppupalkan söi myös ahneesti ja katsoi että tässäkö tämä nyt oli? :)
(myöhemmin lenkillä käydessämme Mauno kävi tsekkaamassa jäljen uudestaan, ajoi sen etu ja takaperin ja totesi tyhjäksi! :) )
Toisen jäljen tein saunamökin taakse hieman nousevaan hiekkaranta/metsämaastoon. Jälki oli hieman edellistä pidempi, noin 6 metriä. Laitoin lihapullan palasia ja juustoköntsiä jäljelle hieman edellistä harvempaan. Jäljen loppuun laitoin taas ruokapalkinnon, mutta tällä kertaa kannelliseen purkkiin. Purkin päälle pistin lihapullan muruja. Ohjasin Maunon jäljelle kaartaen mutkan kautta, jottei hajuvirta kulkeudu nenään. Tämä näytti tepsivän, koira ei nostellut nokkaansa hajuvanan vuoksi. Ohjasin Maunon jäljelle ehkä hieman huonossa kulmassa, ekat pari metriä meni vähän haahuillessa kun namit alkoivat vasta kasvillisuuden seasta. Lihapullan bongattuaan Mauno kuitenkin porhalsi jäljen läpi aika nopsaan. Ehkä vähän turhankin kiireellä, taisi muistaa että jäljen lopussa odottaa isompi palkinto. Tämä on hyvä esimerkki tämän koiran muistista, pitäisi itse pysyä aina askeleen edellä.. :)
Ensi kerralla voisin laittaa jäljen loppuun vain hieman isomman palkan kuin mitä jäljellä on, niin ei tule 'läpijuoksuja'. Mutta toisaalta, jäljen päähän on se tärkein juttu, hyvä vaan että koira sinne pyrkii. Äh, kun on vaikeaa... :)
Kiva, että Maunokin on päässyt jäljen makuun :-D Kannattaa tosiaan jälkiopintojen alkuvaiheessa varmistaa aina, että tekee jäljen myötätuuleen. Itekin tosiaan mietiskelin, onko Rohtolla vauhtia liikaakin (tulevaa ajatellen), mutta kokeneempi tuttu kertoi, että tässä vaiheessa, kun jäljellä on nameja, koirat tuppaavat pitämään vauhtia (varsinkin ahneet koirat) ja että on vaan hyvä, että motivaatiota piisaa :) Kannattaa kuitenkin pitää oma etenemisvauhti tasaisena, eikä lähteä "juoksemaan" koiran tahtiin. Jatketaan harjoituksia!
VastaaPoista