Hauskaa hakutreeneissä, pieni pettymys pentuagilityssä

Tiistaina treenattiin jälleen Niileskorven maastoissa. Maunolle suunnittelin helpon ja kivat, 2-3 maalia jotka 'tuulisivat' kulkemallemme tielle. Mitään traumoja Mauno ei ollut saanut viime viikkoisesta, jo autolla se nosteli nokkaansa ja piippaili malttamattomana. Kuljetin sitä ensin jonkin matkaa remmissä tietä pitkin, ja kun nokka alkoi käymään ylhäällä laskin sen irti. Ihan heti se ei kuitenkaan selvää vainua saanut, joten otin yhden luoksetulon, josta palkkasin. Ensimmäisen maalin se ilmeisesti löysi yhdistämällä ilma- ja maavainua. Maalihenkilö huomasi sen tulevan nokka maassa hänen askeleitaan pitkin. Koitettiin taas rauhoittaa hieman tilannetta maalilla, otin Maunon kiinni ja kävelimme koko porukka takaisin tielle. Laskin Maunon taas irti ja toinen maali löytyi myös helposti. Taas rauhoitusta maalilla ja sitten autoa kohti.

Tänään lauantaina kävimme lähimetsässä pikku haukku-treeneissä. Ystäväni oli lupautunut 'maaliksi' ja tapasimme metsässä. Mauno sai siis tervehtiä tutun ihmisen ennen maalin metsään menoa. Pyysin maalia huutelemaan vielä matkalta Maunon nimeä, jotta poika tajuaisi mitä ollaan tekemässä. Olin ohjeistanut maalia palkkaamaan haukuista, ei ulvonnoista. Suureksi yllätykseksi Mauno alkoi melkein samantien haukkua maalille tultuaan! Maali seisoi ja hyviä haukahduksia Mauno päästeli. Itse yritin olla hieman etäämmällä, huomasin kuinka Mauno kuikuili välillä minun suuntaan. Otimme vielä toisen ilmaisun, kytkin Maunon ja maali siirtyi kymmenisen metriä syvemmälle metsään. Tällä kertaa maali oli kyyköllää, mutta Mauno ei alkanut heti haukkua joten hän nousi seisomaan. Sitten haukku lähtikin jälleen mukavasti. Hyvä tietää, että kyyköttävää maalia täytyy ehkä treenata enempi haukkuharjoituksissa. Lopuksi rauhoituimme vielä maalilla ja annoin Maunolle vettä. Olen miettinyt, että vähintäänkin loppuvuoden treenaisimme (tiistain treeneissä) maalilla pysymistä ja rauhoittumista. Alkuvuodesta, mikäli maalilla pysymiseen tulee varmuutta, voisi ottaa ilmaisun mukaan treeneihin. Siihen asti treenaamme sitä erillään ystävien avustuksella. Mutta luulenpa, että Mauno alkaa jossain vaiheessa tarjoamaan haukkua ihan itse treeeneissäkin. :)

Keskiviikkona kävimme agilityssä. Otimme jo muutaman esteen yhdistelmiä esim. putki-este-käännös-putki. Lisäksi treenasimme kontaktia puomilla ja rengas-esteessä koiran eteen lähettämistä. Mauno näytti tykkäävän menosta, vaikka kovin on hidasta verrattuna samassa ryhmässä treenaavaan adhd-bordercollieen. Ryhmän vetäjä (kasvattaa bordercollieita) ojensikin kyseistä koiraa läpsimällä nahkarukkasella kuonolle, kun koira yritti sännätä ennen aikoja liikkeelle (koiran omistaja jätti siis koiran vetäjälle kiinnipidettäväksi, ja meni itse puoleen väliin putkea ohjaamaan). Näytti tepsivän, koira rauhoittui. Seuraavaksi vuorossa oli Mauno, ja annoin Maunon vetäjälle ja menin itse putken puoleen väliin. Vetäjä ja aiemmin vuorossa ollut bc:n omistaja kuitenkin vaihtoivat vielä muutaman sanan ja Mauno haukahti kärsimättömästi. Nahkarukkasta tuli minunkin ukon kuonolle.. :( Onneksi ei kovasti, ja ei Mauno näyttänyt siitä olevan moksiskaan, mutta minun sydäntä se riipaisi aika tavalla. En ikinä koskaan halua että koiraani kajotaan jollain 'kättäpidemmällä'. Valitettavasti tunnin jälkeen ei ole varattu aikaa kysymyksille ja kommenteille, vaan seuraava ryhmä aloittaa heti. Jäi siis puhumatta tämä asia vetäjän kanssa, toivottavasti ei pääse toistumaan. Ja sitten ainakin aukaisen suuni, jos toistuu. Muuten kurssi ja vetäjä on vaikuttanut minusta oikein pätevältä, mutta tietenkin tällainen asia jää kaivertamaan. Minulla on haaveissa saada Maunosta ihmisiin luottava etsintäkoira ja mahdollisesti myös kaverikoira, joten haluan minimoida kielteiset kokemukset tässä iässä.