Hormoonitoko

Tänään tokoiltiin kivassa säässä, ei juurikaan edes itikoita.

Mutta Maunolla oli mielessä vain yksi asia: Peppi-pienimúnsterinseisojatyttökoira.. Huh ja voih, kyllä oli vaikeaa keskittyä kun Peppi viehkoili vieressä kauniin ruskeine samettiluppakorvineen. Rakkautta. :)

Välillä Mauno kuitenkin sai mielenhäiriön katsella myös tätä emäntää ja silloin menikin oikein kivasti. Otettiin seuraamisesta maahanmenoja, paikalloloa, luoksetuloa ja näyttelytreeniseisomista. Maahanmeno Maunolla on ollut aina tosi vauhdikas ja hyvä. Niin nytkin, ainakin silloin kun Peppi ei ollut hajupiirissä. ;) Luoksetulon otin ekaa kertaa häiriötilanteessa niin, ettei Maunoa ollut pitämässä joku kiinni, vaan se odotti yksin paikoillaan kun kävelin jonkun matkan päähän. Hyvin meni tämäkin.

Loppupaikallaolon kanssa tuli takapakkia, kun ahnehdin odottamaan sen 2 minuuttia mitä valtaosa muistakin. N. kymmenen sekuntia ennen loppua Mauno herpaantui ja nousi seisomaan ja nuuskuttelemaan maata. Kävin laittamassa sen vielä maahan ja menin n. 10 sekunniksi samaan paikkaan kuin aiemmin. Nyt onnistui. Maltti olisi valttia..