Tein Maunolle jäljen ihan talomme viereiselle pitkähkölle nurmikolle. Yritin tehdä jäljen myötätuuleen, mutta pahoin pelkään että juuri päinvastoin meni.. :D Jälki olin n. 5 metriä pitkä, suora ja tiuhaan tallottu. Merkkasin alun muovisella veitsellä, kun grillitikkuja ei löytynyt laatikoista.
Vein Maunon jäljen alkuun ja kertoilin että nyt ollaan jäljelle menossa. En tiedä herättikö höpöttelyni Maunon kiinnostuksen vai se että löysi jäljen, mutta jokatapauksessa nokka meni maahan ja koira lähti etenemään rivakasti. Yritin hieman hillitä hihnalla, koska Maunolla on ollut tapana kaahata jäljillä. Jäljellä oli tiheästi eilisistä treeneistä jääneitä lihapullanpalasia ja luulen että osa niistä jäi maahan kun Maunolla oli kiire loppupurkille. Hyvä on muisti tällä koiralla! Loppupurkin päällä oli vielä pari lihapullanpalaa ja avasin rasian kehujen kanssa. Maksamakkara näytti maistuvan hyvin, sen verran harvinaista herkkua se on. Oman haasteen jäljestämiseen toi viereisellä pyörätielle menneet koirat, joita piti jäädä vähäksi aikaa tuijottamaan. Hyvin kuitenkin Mauno jatkoi hommia kun koirat olivat menneet ohi.
Olipa kiva päästä jäljestään ja todeta taas kuinka vähän aikaa jäljen tekeminen ja ajaminen vie. Jos saisi pari jälkeä per viikko tehtyä, niin voitais edistyäkkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti