Lunta ja hakua!

Ensilumi on satanut ja lumijedi on päässyt lempipuuhaansa lumensyöntiin. Hieman on kuono vielä tottumaton hiutaleisiin, nuuskuttelun välissä kuuluu aivastuksia kun haituvat eksyvät nokkaa kutittamaan.


Tiistain hakutreeneissä Mauno sai isomman etsintävuoron. Pyysin treeniä jossa olisi tyhjää aluetta (hallittavuuden ja luoksetulon harjoittelu) ja 1-2 maalia (haukkuilmaisu). Treenit pidettiin Juurussuon takamaastoissa minne ajelimme kieli keskellä suuta kesärenkailla..

Mauno pääsi heti tositoimiin ja lähdimme koko treeniporukka metsään valkoisen pelastajan perässä. Kati ja Mitra toimivat suunnistajina ja näyttivät tarkastettavan alueen gepsistä. Alue oli kolmiomainen metsäalue, joka rajautui kahdelta puolen ojaan ja yhdeltä tiehen. Laajutta alueella oli noin 150 x 200 m. Yhteistuumin päädyimme suunnitelmaan halkaista alue ensin tieltä pystysuunnassa kohti kärkipistettä ja sitten siksakkaamista takaisin kohti lähtöpistettä.

Koska en tiennyt maalien sijaintia jouduin tarkkailemaan koiraa tiiviisti etten sössisi luoksetuloharjoituksilla sen maaleille menoa. Sain kuitenkin muutaman hyvän luoksetulon kolmion kärkipistettä kohti kuljettaessa ja palkkasin Maunon reilusti makupaloilla. Vähintään yhtä tärkeää kuin maalien löytyminen kun on se, että koirani ei sinkoa kesken etsinnän naapuripitäjään..

Kolmion kärkeen tultaessa Mauno kävi nuuskimassa alueen rajana ollutta leveähköä ojaa. Myöhemmin sain selville, että sillä oli tässä vaiheessa jo hajua maalista. Katsoimme jälleen gepsistä suunnitelmaa ja päätin että jatkamme kärkireunan tutkimista ettei alueelle jää koluamatonta nurkkausta. Näytin Maunolle suunnan ja se ponkaisikin rankakasan yli ja suuntasi heti kohti ojaa. Silloin huomasin minäkin ojassa puoliksi makaavan peitetyn maalimiehen, jonka saapas huljui vedessä. Annoin koiran ratkaista tilanteen ja hetken ojan leveyttä mittailtuaan se ponkaisi yli kohti maalia. Vähän aikaa maalia nuuskittuaan Mauno aloitti haukkumaan harvakseltaan. Olin noin viiden metrin päässä joten Maunolla oli selvä näköyhteys minuun. Yritin kuitenkin pysyä passiivisena ja antaa maalin tehdä työnsä. Koska en nähnyt kuka maalina oli, meillä kun on välillä ihan vieraitakin maalimiehiä, muutaman haukun jälkeen aloin kehua Maunoa sanallisesti ja kävellä kohti maalia. Siinä samassa maalikin heräsi henkiin ja palkkasi koiran. Tuttu maalihan se oli ja olisi palkannut heti seuraavasta haukusta ellen olisi ehtinyt hätäillä väliin.. Kuitenkin oli upeaa huomata kuinka Mauno ratkaisi monta asiaa ihan itsenäisesti. Vesistön ylitys, peitetty maali (Maunolla ei juurikaan ollut), mitäs-tässä-pitikään-tehdä- AI NIIN HAUKKUA, ja maalilla pysyminen ja haukun jatkaminen vaikka heti ei elonmerkkiä näkynytkään.

Pari kertaa alueen siksakattua löytyi toinen maali. Mauno lähti alueen ulkopuolelle sivuojan toiselle puolelle enkä hetkeen nähnyt missä se oli tai mitä se oli tekemässä. Ehdin jo huutakiin sitä, en onneksi kutsua kuitenkaan luokse, kun kuulin komeita haukahduksia. Maalilla oli, ei epäilystäkään siitä. Tuuli oli tuonut hajun aluerajan toiselle puolelle joten Mauno suunnisti maalille sen takia sitä kautta. Maalimies epäili koiran tulleen loppumatkan jälkeä seuraamalla mutta hienosti löydetty jokatapauksessa. Mauno on onneksi todella vahva sekä ilma- että maavainussa. Hieman oli maalimies joutunut avustamaan haukuissa namipurkkia vilauttamalla, ja olinhan minäkin melko kaukana tässä vaiheessa. Aikaa treeniin kului kaikkiaan puolisen tuntia. Hieno murkku-ipana! <3

Jatkossa Maunolle voisi alkaa vahvistamaan haukkua vaikken minä ole näköpiirissä. Ehkä jotain treenejä, jossa olen selvästi kauempana, ehkä näköesteen takana, mutta ilmestyn paikalle kun ilmaisu on tehty ja namipurkki aukaistu. Ja haukkua pitäisi muistaa treenata viikkotreenien ulkopuolellakin..