Lonkkakuvauksessa

Tänä aamuna klo 9.00 Maunolle oli varattu lonkkakuvausaika Akuuttiin. Sasu lähti mukaan henkiseksi tueksi, kuvaajaksi ja muutenkin ylimääräiseksi käsipariksi.

Ensin Mauno sai reisilihakseen nukutusaineen. Piikki ei näyttänyt sattuvan, tosin olen huomannut että Maunolla on aika korkea kivunnäyttämiskynnys. Pientä kirpaisua se ei välttämättä ilmoita mitenkään. Piikityksen jälkeen Mauno sai vielä kävellä omin jaloin röntgenhuoneeseen, missä tulikin pian uni silmään. Vähän ihmeissään näytti olevan olotilastaan ja huolestuneena yritti jatkaa sinnittelyä. Ensin alka lähtivät takajalat ja hetken Mauno näytti hieman saksanpaimenkoiralta. :D Lopulta uni tuli mamman sylissä. :)



Kuvauksen ajaksi Mauno laitettiin pöydälle selälleen 'kouruun', jossa maatessaan näytti kyllä ihan reppanalta! Kuvauksen ajaksi huoneeseen jäivät vain eläinlääkäri ja ilmeisesti avustaja. Meidän ohjattiin odottelemaan toiseen huoneeseen. Kuvaus kesti varmaan viitisen minuuttia, mutta tuntui kyllä pitkältä ajalta! :D




Ja tässä sitten tulos, eli Maunon lonkat:




Eläinlääkäri (Veera Varo) kommentoi lonkkia seuraavasti: lonkkanivelet istuvat hyvin maljoihin, löysyyttä ei ole. Maljat saattavat olla aavistuksen matalat, ts. lonkkanivelpallukan keskikohta saattaa tulla maljan ulkoreunan ulkopuolelle. Mikäli näin on, voi tulos laskea jopa C:hen. Mutta mikäli keskikohta ei mene ulkoreunan yli, tulos on todennäköisesti B. Kuitenkin lonkat näyttivät hänen mielestään niin hyviltä, etteivät ne haittaa koiran elämää mitenkään. Ja se on se uutinen, minkä minä halusin kuulla. :D :D Niin ja odotellaan nyt se virallinen lausunto Kennelliitosta, nämä ovat ihan epävirallisia arvailuja. :)

Loppupäivä menee 'pappakoiralla' toipuessa narkoosin tuomasta krapulasta. Luvassa paljon silittelyä ja rauhallista oleskelua. Ja iltapäivällä päivän ensimmäinen ateria, nälkä on varmasti kova. :)

Match Show -Limingantullissa

Kävimme tänään Pohjoisen Vesipelastuskoirayhdistyksen järjestämässä mätsärissä. Aamulla ilma näytti sateiselta ja mietinkin hetken kannattaako lähteä sateeseen kärvistelemään pitkäturkkisen koiran kanssa. Kuitenkin olimme Jennin kanssa sopineet menosta ja päätettiin lähteä säätiedoista huolimatta.

Jo vuoden ikäinen Mauno osallistui aikuisten koirien sarjaan Yakin kisatessa vielä pennuissa. Ensin jännitimme siis Yakin menestystä ja kolmas palkintohan sieltä tuli. Yaki on sijoittunut aina kun on osallistunut mätsäreihin, hieno poika! Maunon vuoron tullessa lämpötila oli jo kivunnut 20 par(/h)emmalle puolelle ja kieli lerputti ulkona. Hyvin jaksoi kuitenkin kehässä juosta ja poseerauskin sujui kohtuullisen hyvin. Saatiin punainen nauha. Punaisten loppukehässä Mauno meni paremmin kuin alkukehässä, mutta ei sijoituttu parhaiden joukkoon. Oli mukava huomata että paria istumista lukuunottamatta Mauno muisti mitä kehässä pitää tehdä, seistä! :D

Sitten kotiin ja päikkäreille molemmat..

Kesän 1. jälki

Tein Maunolle jäljen ihan talomme viereiselle pitkähkölle nurmikolle. Yritin tehdä jäljen myötätuuleen, mutta pahoin pelkään että juuri päinvastoin meni.. :D Jälki olin n. 5 metriä pitkä, suora ja tiuhaan tallottu. Merkkasin alun muovisella veitsellä, kun grillitikkuja ei löytynyt laatikoista.

Vein Maunon jäljen alkuun ja kertoilin että nyt ollaan jäljelle menossa. En tiedä herättikö höpöttelyni Maunon kiinnostuksen vai se että löysi jäljen, mutta jokatapauksessa nokka meni maahan ja koira lähti etenemään rivakasti. Yritin hieman hillitä hihnalla, koska Maunolla on ollut tapana kaahata jäljillä. Jäljellä oli tiheästi eilisistä treeneistä jääneitä lihapullanpalasia ja luulen että osa niistä jäi maahan kun Maunolla oli kiire loppupurkille. Hyvä on muisti tällä koiralla! Loppupurkin päällä oli vielä pari lihapullanpalaa ja avasin rasian kehujen kanssa. Maksamakkara näytti maistuvan hyvin, sen verran harvinaista herkkua se on. Oman haasteen jäljestämiseen toi viereisellä pyörätielle menneet koirat, joita piti jäädä vähäksi aikaa tuijottamaan. Hyvin kuitenkin Mauno jatkoi hommia kun koirat olivat menneet ohi.

Olipa kiva päästä jäljestään ja todeta taas kuinka vähän aikaa jäljen tekeminen ja ajaminen vie. Jos saisi pari jälkeä per viikko tehtyä, niin voitais edistyäkkin!

Mauno 1 vee!

Näin se aika rientää, tänään on Maunon ekat synttärit! Autuaan tietämättömältä sankari vaikuttaa kyllä merkkipäivän suhteen. :D Käytiin aamulla pitkä lenkki ja illalla olisi tarkoitus ajaa kesän ensimmäinen jälki. Ja jäljeltä saattaa löytyä nokare maksamakkaraa.. :D

Kuva-arkistoja selatessani huomasin, että eihän Mauno oo mihinkään muuttunu. Samat on kujeet kuin pienenä. Ison koiran sisällä taitaa yhä asua pieni ja utelias pentu.

Agiliitoa, 2. tunti

Tänään käytiin OKK:n toisissa agi-treeneissä Haukkukeitaalla. Sää oli tosi mukava, n. +20 ja aurinkoista, ei siis liian kuuma Maunollekaan. Ennen treenejä käytiin lenkki Haukkiksen niityllä, pidin Maunoa irti ja se spurttaili menemään tosi innoissaan. Uskalsin pitää sen irti, vaikka vastaan tuli toinen koira. Välimatkaa meillä oli kuitenkin viitisenkymmentä metriä, eikä Mauno kiinnittänyt mitään huomiota koiraan. Pusikon hajut veivät voiton.

Treeneissä harjoitelttin koiran eteen lähettämistä. Rakensimme ympyrän muotoisen radan, jossa oli 2 hyppyä, pituushyppy, hyppy, suora putki, 2 hyppyä, käyrä putki, muuri ja hyppy. Ennen koko radan menoa otettiin hyppy, putki ja hyppy -suora namikupilla, eli nami vietiin koiran nähden viimeisen esteen taakse, jolloin koiralla oli kiire suorittaa esteet päästäkseen namille. Oli melko varma, että Mauno väistäisi ainaki putken, mutta mitä vielä! Kaikki esteet meni tosi hienosti ja sitten namit syömään. Koko rata meni muuten hyvin, mutta ohjaukseni puutteellisuudesta johtuen Mauno kiersi pari hyppyä. Vauhtia löytyi niin paljon, että harkitsen vakavasti juoksuharrastuksen elvyttämistä.. :D

Oman vuoron jälkeen odoteltiin muiden mennessä rataa. Kävelin Maunon kanssa kentän vieressä ja sen ollessa rauhallisen oloinen päästin sen irti. Hienosti Mauno pysyikin lähellä, vaikka lähettyvillä oli paljon muita koiria. Haaveissa olisi, että Maunoa voisi pitää irti monissa paikoissa.

Treenien jälkeen käytiin vielä Tiinan ja Demin kanssa samaisella niityllä juoksuttaan koiria. Muutama viikko olikin vierähtäny viime näkemästä ja vauhtia löytyi molemmista koirista enempi kuin tarpeeksi. Hyppivät toisten selkien yli ja pyörittelivät toisia puolin ja toisin, aikamoista menoa. :)

Hakua Vitsakankaalla

Diplomityö-urakan takia meillä on jäänyt taas monet treenit väliin. :/ V-käyrän nousun kiihtyessä, päätimme lähteä torstai-porukan treeneihin vieraaksi. Treenit pidettiin Vitsakankaalla jossainpäin Etelä-Kiiminkiä ja tietysti lahjakkaana suunnistajana valitsin reiteistä sen, jossa oli enempi möykkelikköisellä mettätiellä ajoa. :D Ja tietenkään yhdenkään ryhmäläisen kännykännumeroa ei minulla ollut, mutta eniromaisesti hoitui sekin asia. Kaiken kukkuraksi lämmintä autossa oli liki 30 astetta, mikä hieman huolestutti Maunon tarkenemisen osalta.

Treenipaikalle päästyämme Mauno sai heti oikein miellyttävää tyttö-puudeli seuraa. Kaksi pikimustaa keskikokoista fiiniä leidiä hyppyytti Maunoa ympäriinsä. Kyllä oli poika muikeana, kun kovin vähän on leidiseuraa ollut. Alahuulikin hieman väpätti nuuskimisen jälkeen, 'se on tyttö, ou jee!!' Kokoeroa oli noin 20 kiloa Maunon hyväksi, mutta ei tarvinnut paljon puudelin liikahtaa niin jo oli Mauno maassa pitkin pituuttaan toista lepyttelemässä. :D :D

Itse treenistä: Maunolle meni kaksi maalia metsätien varteen tuulen yläpuolelle. Maalit olivat n. 40 metrin päässä toisistaan. Ohjeistin maalit odottamaan haukkua ja etenkin ekalla maalilla Mauno alkoi paukuttamaan hienosti. Toinen maali oli melko jyrkässä kivikkoisessa rinteessä, jolloin Maunon asento oli hieman hankala ilmaisulle. Hyvä huomata tämäkin, haukku ei luonnistu joka asennossa vielä. Toinenkin maali sai pienen odottelun jälkeen ihan kunnon haukahduksia ja Mauno HK:n lihapullansa. Tämän jälkeen oli hieman vaikeuksia saada Mauno kiinni liivien poisottamista varten. Hän kun oli sitä mieltä että vielä saattaisi löytyä hukkaan mennyt, jos vaan emäntä nyt älyäisi olla hiljaa ja antaa pelastuskoiran tehdä työnsä! 'Mauno, MAUNO, mau-no, Maaauuuunnoooo'- käskyjen jälkeen poika kuitenkin tuli luokse ja liivit pois ja treeni päätökseen. Annoin Maunon vielä hippasta jonkin aikaa parkkipaikalla ees taas ihmisiä tervehtimässä. Ihan ybersosiaalinen on tämä meidän otus kyllä. <3

Oli tosi virkistävää käydä vierailemassa eri ryhmässä ja sainkin hyviä vinkkejä omiin treeeneihin. Lisäksi erään ryhmän puudelin hienon menestyksen johdosta, agilityssä ja pelastuskoiratoiminnassa, tarjolla oli limpparia ja kahdenlaista kakkua, nam nam. Ja koirille tietysti koirankeksejä. ;)



Halo-bouvierpoika oman suorituksen jälkeen

Hakua 'raunioilla'

Treenattiin tällä viikolla Muhoksella paikallisella romuvarastolla. Alue muistutti paljon rakennettuja raunioita, tosin turvallisuustekijät olivat hiukan heikommalla tolalla. Pitikin katsella tarkasti mihin kohtaan koiran päästää juoksemaan. Kaikkien koirien tassut pysyivät kuitenkin ehjinä eikä ihmisillekkään tainnut tulla damagea.

Maunolle otin kaksi maalia, joista toinen oli raunioiden vieressä, ja toinen hieman ylempänä lohkareiden takana. Haukkuilmaisua ei vaadittu, mutta Mauno tarjosi itse haukkua maaleilla, joten sen annettiin tietysti haukkua. Alla pari otosta Maunosta työn touhussa :)








Treenien päätteeksi Mauno ja spinone-Ropi lähtivät pikku kävelylle, samalla kun Jarno viritti starttipistoolin ja pamautti muutaman kerran. Ropi ei tietenkään metsästykoirana ollut moksiskaan paukuista, eikä Maunokaan säikähtäny. Onhan se kuullut pentuna mökilläkin pari pamausta. Hieman katseli vaan äänen suuntaan ihmeissään. Vaikuttaa paukkuvarmalta tapaukselta. :) Paukuttelun jälkeen Mauno pääsi vielä Jarnon harteille, treenattiin koiran kantoa. Tuo onkin taito jota olisi hyvä harjoitella, jos tulee esim. etsinnöissä tilanne että koiraa pitää kantaa. Mauno näytti ihan elävältä turkis-puuhkalta hartioilta kurkkiessaan. :D

Vielä ennen kotiinlähtöä Mauno pääsi pienelle seikkailuretkelle läheiselle rämeelle Rohto-pojan kera. Hienosti pojat löysivät yhteisen sävelen, vaikka alussa piti vähän pöristä puolin ja toisin. Maunokaan ei onneksi ihan tossukka ole, vaan uskaltaa näyttää toiselle 'kaapin paikkaa'. :)